***
- Mukava nähdä taas!
- Viime kerrasta onkin taas pitkä aika, James vastasi.
- Saanko viimein nähdä hurmaavan vaimosi? Olen kuullut hänestä paljon, mies virnisti.
- Tottakai. Tulkaa sisään.
***
- Täällähän sinä olet. Etsin sinua joka paikasta.
- Halusin hetken olla rauhassa kaikesta hälinästä.
- Tässä on Windenburgin prinssi ja hänen sisarensa, Matthew esitteli.
- Voi älkää suotta nousko. Olen kuullut teistä paljon, olette paljon kauniimpi mitä huhut kertovat, James sanoi ja kumarsi kuningattarelle.
- Vai niin, Joanna sanoi hämmentyneenä.
- Meillä on Jamesin kanssa vähän työasioita. Pidäthän Cheridanille seuraa?
- Tietenkin, Joanna vastasi ja katsahti punamekkoiseen naiseen.
Vaitonaisena naiset katselivat kun miehet hävisivät portaikkoon.
- Kerrohan kuinka sinä teit sen? Cheridan aloitti.
- Mitä tarkoitat? Joanna kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
- Kuinka sait sopimukset kierrettyä?
- Mistä sinä oikein puhut?
- Minun oli tarkoitus mennä Matthewin kanssa naimisiin, mutta yhtäkkiä minulle tuli tieto, että hänellä onkin jo vaimo, Cheridan kertoi.
- Oletko tosissasi?
- Tietenkin. Senhän takia me tänään olemme täällä. Isä on raivoissaan. Nyt Jamesin pitää naida Matthewin sisko, ettei sota syty kuningaskuntiemme välillä.
- Anteeksi, minun pitää mennä lepäämään, Joanna sanoi ponkaisten sohvalta ylös.
- Joku palveluskunnasta tulee pian opastamaan sinut huoneeseesi.
***
- Sinunhan piti pitää hänelle seuraa, Matthew nuhteli vaimoaan tullessaan heidän makuukamariinsa.
- Kuinka voit kuvitella, että tekisin jotain sellaista?
- Kuinka niin? Eihän sinun olisi tarvinut kuin rupatella hänen kanssaan hetkinen.
- Ja mistähän minä olisin rupatellut sinun ex-kihlattusi kanssa?
- Hänkö kertoi?
- Niin. Kuinka voit tehdä jotain sellaista?
- Se ei ole niin yksinkertaista, Matthew huokaisi.
- Sinä valehtelit minulle!
- Kuinka niin?
- Kuinka niin?
- Eikö sinun tullut mieleesi kertoa, että olit lupautunut jollekkin toiselle?
- En ollut. Isä oli sopinut sen jutun! Matthew puolustautui.
- Ja nyt aiot pakottaa Anabellan Jameksen kanssa naimisiin? Joanna totesi ja istui miehen viereen.
- Se on hänen velvollisuutensa.
- Sanot sinä joka et noudattanut omaa velvollisuuttasi.
Matthew siirtyi lähemmäs ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille.
- Minulla oli velvollisuus sinua kohtaan. Olinhan luvannut jo viisitoista vuotiaana, että menen kanssasi naimisiin. Se oli ihan yhtä pitävä lupaus kuin kahden vanhan kuninkaan tekemä.
- Sisaresi ei luultavasti näe asiaa tuolla tavalla.
***
- Pyydän ole kiltti! Minä en tahdo, Anabelin itkuinen ääni kuului oven takaa.
Mistähän oli kyse? Catherine pohti.
- Annie, kuka tuo mies on? tyttö kuiskasi kun pääsi alakertaan.
- Prinssi James ja hänen sisarensa Widenburgista.
- Taidan käydä esittäytymässä.
- Mutta neiti?
- Ole huoleti Annie.
- Päivää, emme ole taineet tavata ennen.
- Annahan kuin arvaan. Prinsessa Catherine? James sanoi ja nosti nuoren tytön käden huulilleen.
Nuori tyttö kihersi punastuen.
- Kuinka tiesit?
- Ei ole epäilystäkään mistä sukupuusta tuo kauneus on peritty, James sanoi virnistäen ja saaden tytön taas hihittämään.
Anna minun kaikki kestää, Cheridan ajatteli mielessään.
- Kuinka olette viihtyneet linnassamme? Catherine kysyi kohteliaasti.
- Nyt paremmin, mies vastasi häpeilemättömästi.
- Catherine! kuului vaativa ääni tytön seläntakaa.
- Anteeksi jos siskoni häiritsi teitä.
- Päinvastoin, mies vastasi virnuillen.
Kuningatar soi laiskan hymyin vierailleen ja viittoi siskoaan tulemaan yläkertaan mukanaan.
***
- En ymmärrä mitä sinä itket? Hänhän on niin komea, Catherine huokaisi.
- Komea, mitä sillä on merkitystä, Anabel vastasi nyyhkäisten.
- Hän on upea. Olen niin kateellinen sinulle.
- Älä ole. Ja ole kiitollinen, ettet ole tässä tilanteessa.
- Kunpa olisinkin, tyttö vastasi haaveilevasti.
- Lupaa, ettet tee mitään! Sinä et laisinkaan ymmärrä mistä on kysymys.
- Enhän minä mikään tyhmä ole, Catherine sanoi loukkaantuneena.
- Ei, et ole. Muttet kykene vielä ymmärtämään näitä asioita.
***
Catherine katseli jännittyneenä kirjoituspöydän ääressä olevaa kuningasta.
- Tiedän, että siellä on joku. Mitä asiaa?
- Minä, minä haluan keskustella kanssasi, tyttö sanoi rohkeasti.
- Catherine?
- Mitä teet täällä ja vielä tuollaisessa asussa? Ei ole sopivaa liikkua noin linnankäytävillä nyt kun meillä on vielä vieraitakin.
- Tuota kun, Anabel ei halua naimisiin ja..
- Se ei kuulu sinulle, Matthew sanoi tiukasti.
- Ei kun tarkoitan, että min., öö...
- Mitähän sinä nyt yrität sanoa?
- Kun Anabel ei halua, mutta minä haluaisin! Catherine sai viimein rohkeutta sanoa asiansa.
- Sinä siis haluaisit mitä? Matthew huudahti.
- No minä..
- Haluaisit naimisiin Herra Yorkin kanssa?
- Niin.
- Ei tule kysymykseenkään. Tästä ei enää keskustella mene takaisin nukkumaan.
- Mutta miksi ei! Miksi Anabel pitää pakottaa jos minä suostuisin vapaaehtoisesti.
- Et tiedä mitä olet pyytämässä tyttö hyvä, Matthew sanoi.
- Tiedänhän! Minä olen rakastunut!
- Älä viitsi. Tapasit miehen tänään ensimmäistä kertaa.
- Mitä sitten! Mitä se on sinulta pois? tyttö suutahti.
- Nyt Catherine! Et voi puhua minulle tuohon sävyyn. Sitäpaitsi sisaresi ei ikinä antaisi lupaa siihen.
- Sinähän se kuningas olet, mihin tarvitset sisareni lupaa? tyttö kysyi uhmakkaasti tietäen vetävänsä oikeasta narusta.
- Hyvä on. Minä mietin asiaa, mutta sinä menet nyt huoneeseesi!
- En pyydä muuta, Catherine sanoi ja hymyili leveästi ja poistui huoneesta.
~
