lauantai 12. maaliskuuta 2016

2. Äksyilyä


***

 - Siis voitteko uskoa, kuningas pakotti minut naimisiin, Mike pauhasi paikallisessa tavernassa.
- Johan sinun oli aikakin mennä naimisiin. Isäukkosi sanoisi samaa jos eläisi, vanha mies sanoi.
 - Isä uskoikin tosi rakkauteen. Pah, sanon minä. Ei sellaista ole olemassakaan.
 - On niin harmi, ettet koskaan ehtinyt tutustumaan äitiisi. Silloin sinäkin uskoisit tosi rakkauteen.
 - Helpomi on asua yksin. Ei tarvitse olla kenestäkään vastuussa ja saa mennä ja tulla miten haluaa, Mike vastasi.
 - No millainen tämä sinun vaimosi sitten on? hänen ystävänsä Thomas liittyi keskusteluun.
 - Nuori, asunut ilmeisesti omillaan äitinsä kuolemasta asti.
- Entäs hänen isänsä?
- En tiedä siitä.
 - Tässä, talo tarjoaa, Thomas sanoi ja laski tuopin ystävänsä eteen.
 - Kiitos. Olen todella sen tarpeessa.
- No kohta teillä on talo täynnä lapsia, etkä ehdi enää käydä täällä, Thomas sanoi.
- Luultavasti, Mike huokaisi.
Mies kulautti juomansa nopeasti kurkusta alas ja iski lasin pöytään.
- No minä tästä lähden.
- Tulen joku päivä käymään, Thomas ilmoitti.
- Sen kun.

***

 - Älä viitsi murjottaa. On epäkohteliasta keittiöväkeä kohtaan jos et syö mitään taaskaan, Matthew valitti.
 - Minä en murjota! Minähän sanoin, että minulla on huono olo.
- Taas muka. Ei sinulla voi olla jokapäivä huono-olo.
- Ja sinäkö sen päätät onko minulla huono-olo vai ei?
 - Älkää viitsikö taas riidellä, Catherine puuttui puheeseen.
- Syö sinä nyt vain se ruokasi, Joanna tiuskaisi.
- Sinulla ei ole mitään syytä tiuskia hänelle, Matthew ärjäisi.
- Hän on minun siskoni, joten se ei kuulu sinulle! Joanna huusi.
 - Haluatko lähteä ratsastamaan tänään? Anabel kysyi kesken kaiken Catherinelta.
- Mielelläni, tyttö vastasi ilahtuneena keskustelun vaihdosta.
- Minä menen nukkumaan. Hyvää yötä, Joanna sanoi ja poistui pöydästä.

***

 Joanna pyysi palvelusneitoa laskemaan hänelle kylvyn ja vajosi sinne tyytyväisenä.
 Elämä oli sillä hetkellä niin mutkikasta. Hänellä oli liikaa vastuita, eivätkä ne kiinnostaneet häntä ollenkaan. Hän olisi halunnut vain sulkeutua tornien sisään, mutta kuningattarena olo vaati häneltä paljon. Oli vierailuja ja erilaisia juhlia. Pahinta oli istua töllisteltävänä.

***

 Kylvyn jälkeen Joanna käveli peilin eteen tutkailemaan itseään.
 Oliko hän hieman pyöristynyt?
 Ovi kävi ja Matthew astui sisään.
- Meidän täytyy keskustella.
 - Vai niin, nainen huokaisi.
 - Minun pitää aamulla lähteä matkalle, kuningas ilmoitti.
- Vai niin.
- Tulen olemaan pitkään poissa. Minun täytyy tietää, että saat pidettyä kasassa tämän valtakunnan sillä aikaa.
- Mihin sinä oikein olet sitten menossa?
- Windenburgiin. Minun täytyy mennä sopimaan kauppa-asioita.
- Sinne on aivan mieletön matka, Joanna totesi.
- Niin on. Pärjäätkö sinä sillä aikaa.
- Tietenkin. Älä huolehdi, nainen vastasi.

***

 Oli aikainen aamu kun Joanna istui valtaistuinsalissa soittamassa. Ulkona satoi ja ukkosti. Hänellä oli hieman hermostunut olo.
 Ovi kävi ja Matthew asteli ulko-ovesta sisään.
 - Olen kotona, mies sanoi ja asteli vaimonsa luo.
 - Sinä olit todella pitkään poissa, nainen sanoi hiljaa.
 - Anteeksi. Siellä meni odotettua kauemmin aikaa, mies sanoi ja katsahti alas.
 - Sinä olet pieniin päin.
- Niin olen. Mitä olet mieltä siitä? Joanna kysyi.
 - Mitäkö mieltä? Matthew sanoi ja polvistui naisen eteen.
- Me saamme pienen prinssin tai prinsessan.
Varovasti nainen kosketti miehen hiuksia.
- Olet siis iloinen?
 - Tietenkin, me saamme lapsen. Sinä ja minä, Matthew sanoi ja suukotti vaimonsa vatsaa.
- Anna minun rakastaa teitä, mies sanoi käheästi.
- En voisi estää sinua, Joanna sanoi liikutuksen vallassa.

***

- Oliko sinulla yhtään ikävä minua? Matthew kysyi kun hän tuli pesulta.
- Empä nyt tiedä, nainen vastasi.
- Ajatella me saamme lapsen, Matthew sanoi ja kosketti vaimonsa vatsakumpua.
- Muistatko kun me mietimme, että montako lasta tulemme saamaan? Joanna kysyi yht'äkkiä.

Matthew hymyili muistolle.
- Tietenkin. Yhden pojan ja monta tyttöä, jotka ovat aivan sinun näköisiäsi.
- Mitä jos me saammekin pelkkiä tyttöjä? Joanna kysyi miehen silitellessä hänen vatsaansa.
- Sitten tytöt menevät hyviin naimisiin ja esikoisemme miehestä tulee kuningas, Matthew vastasi.
- Tai sitten me saammekin pelkkiä poikia, Joanna totesi.
- Siinä olisikin työmaata, Matthew naurahti ja kurottautui suutelemaan vaimoaan.

~

Pistäkäähän kommenttia mitä pidätte tarinasta. :)


lauantai 5. maaliskuuta 2016

1. Haavoitettu


***

 - Tämä on ihana! Kiitos paljon, Catherine hihkaisi.
- Hyvä, että olet tyytyväinen, Matthew vastasi.
 - Olen aina halunnut tälläisen penkin, nuori tyttö jatkoi ihastelemistaan.
 - Pärjäätkö sinä nyt vai jäänkö seuraksesi? Joanna kysyi levottomana sisareltaan.
- Pärjään. Menkää vain, nuori tyttö sanoi ja hymyili leveästi siskolleen.
 - Näytä missä huoneeni on, että pääsen eroon sinusta, Joanna sanoi tiukasti.
 - Sinun huoneesi on minun huoneessani.
- Että mitä! Sinä voit pakottaa minut vaimoksesi, mutta antaisit edes jotain omaa tilaa!
 - Älä huuda. Ethän halua, että siskosi kuulee.
 - Hän kyllä tietää, ettei tämä ole mikään rakkausavioliitto, joten ei syytä huoleen.
 - Tsot, tsot. Millaista puhetta tuo nyt on tuoreelta morsiammelta?

***

 - Älä nyt viitsi mököttää. Sinun olisi voinut käydä huonomminkin, Matthew huokaisi kun he pääsivät huoneeseensa.
- Enpä usko, Joanna totesi.
 - No mitä sinä olisit tehnyt jos en olisi ottanut sinua? Matthew tiuskaisi ja istahti naisen viereen.
 - Minä sekä Catherine oltaisiin hyvin pärjätty isäni jättämillä rahoilla jos et olisi jäädyttänyt niitä!
- Olisiko se nyt ollut sopivaa! Kukaan ei olisi huolinut sinua kun siskosi olisi tullut kaupanpäälle ja hän ei ole vielä lähelläkään naimaikää!
- Ei se nyt niin kaukana enää ole. 
- Ja mitä sitten kun siskosi menisi naimisiin? Olisitko sinä jäänyt yksin?
- Olisin voinut avioitua sitten jonkun kanssa, jos olisit antanut siihen mahdollisuuden.
 - Miehet haluavat nuoren vaimon. Eivät he olisi odotelleet, että saattelisit siskosi avioon.
 - Sitten olisin ollut yksin! Ei se niin kamalaa olisi kuin sinun kanssasi!
- Kauanko sinä aiot oikein kantaa kaunaa minulle? Se mitä silloin tapahtui on jo ihan vanha juttu.
 - Sinä nolasit minut!
 - Ne olivat vain yhdet tanssit, Matthew tuhahti.
 - Yhdet tanssit! Minä astuin silloin ensimmäistä kertaa seurapiirehin ja seisoin kun joku idiootti yksin kun sinä et tullutkaan! Ja kun lopulta tulit olit jonkun toisen seurassa!
- Minähän yritin selittää sinulle jo silloin. Isä pakotti minut tuomaan Windenburgin prinsessan mukanani, jotta hän voisi tutustua paikallisiin tapohin.
- Olit luvannut tulla kanssani.
 - Lopeta jo, Matthew tiuskaisi ja veti naisen syliinsä ja suuteli tätä.
 - Lopeta! Joanna sanoi ja työnsi miestä kauemmas.
 - Mitä minun pitäisi tehdä? Tein sinusta kuningattaren, eikö se riitä?
 - Nimenomaan teit! Et edes kysynyt minulta mitä minä haluaisin.
 - Mitä minun olisi pitänyt kysyä? Minä olen kuningas ja automaattisesti minun vaimoastani tulee kuningatar.
 - Minähän sanoin, etten halua vaimoksesi.
- Ja minä sanoin, että minä haluan sinut vaimokseni.
 - Kaikki ei voi aina mennä niin kuin sinä haluat, Joanna tiuskaisi ja nousi ylös.
- Olet väärässä.
- Vain minun kuolleen ruumini yli sinä menet jollekkin toiselle, Matthew sanoi tiukasti.
 - Minä en ole omaisuuttasi, nainen sanoi ja tyrkkäsi miehen kauemmas.
 - Tarkalleen ottaen olet. Sinä olet vaimoni joten olet minun.
 - Voit kahlita minut, mutta tunteitani, et voi säädellä.
 - Joanna, mies lausui ja tarttui naista käsistä.
 - Sinä voit olla onnellinen tai onneton kanssani, sinä päätät sen, mutta minun kanssani sinä silti olet, mies jatkoi.
- Käyt hermoilleni, nainen sanoi heilauttaen hiuksiaan taaksepäin.
- Niin sinäkin minun, mies sanoi ja kaappasi naisen käsivarsilleen.
- Päästä minut alas! Joanna kiljaisi.
- En.

~