6. Kadonnut

***

 Johan pyöriskeli levottoman sängyssään kunnes ponnahti istumaan. Oli epätavallista kun äiti ei tullut kurkistamaan ovesta sisään. Äiti teki niin aina.

 Hiljaa hän hipsi käytävään ja raotti varovasti äitinsä huoneen ovea.

 Siellä oli pimeää, mutta hän ei nähnyt ketään.

Huoneessa oli täysin hiljaista. Johan pohti, että ehkä äiti oli mennyt isän luokse vaikka se tuntuikin hyvin epätodennäköiseltä. Mutta saihan sitä lapsi unelmoida.

***

 Johan ei ollut saanut nukuttua kunnolla. Heti kun aamu alkoi sarastaa hän ryntäsi uudelleen äitinsä huoneen ovelle ja kurkisti sisään. Ei ketään. Sitten hän juoksi isänsä huoneen ovelle ja kurkisti sisään. Vain isä näytti olevan siellä, joten hän pujahti sisään.

 - Isä! poika huusi vaativasti.

- Mm, mitä teet täällä?

 - Äiti on kadonnut!

 - Taisit nähdä unta, Matthew vastasi pojalleen.

 Johan istahti isänsä viereen ja tuijotti tätä suoraan silmiin. 

- En nähnyt. Äiti ei ole täällä.

 - Kuinka niin?

- Hän ei käynyt illalla katsomassa minua ja hän tekee niin aina. Siis ihan aina! Ja hän ei ole huoneessaan eikä missään muuallakaan.

 - Oletko aivan varma?

 - Olen! Usko nyt.

 - Aiothan sinä etsiä hänet?

- Tietenkin minä etsin hänet. Miksi epäilet sitä? Matthew sanoi ja meni vaihtamaan vaatteet päälleen.

***

 Nopeat askeleet kaikuivat kivisellä lattialla.

 Miksi, oi miksi hän oli ostanut nuo kirotut viulut lapsilleen? James pohti kotiin tullessaan.

 Hän katsahti kehdossa nukkuvaa tyttöä ja mietti miten tämä nukkui siinä metelissä.

 - Hyvä tytöt. Te edistytte koko ajan, Catherine kehui.

James ei huomannut mitään edistymistä.

 - Voisitteko ystävällisesti lopettaa soittamisen? James pyysi.

 - Kyllä isä, molemmat tytöt vastasivat ja laskivat nopeasti soittimensa maahan.

 James huomasi harmistuneen katseen vaimonsa kasvoilla, mutta onneksi tämä ei sanonut mitään.

 - Menisittekö hetkeksi ulos leikkimään?

 Mieheltä ei jäänyt myöskään huomaamatta lastensa katseiden vaihto keskenään.

 - Tietenkin, vanhempi tytöistä vastasi.

Molemmat kiiruhtivat nopeasti ulos.

 - Missä olet ollut? Catherine kysyi kun James istahti hänen viereensä.

 - Ei sen väliä. Minulla on kerrottavaa sinulle.

 - Sain viestin Matthewilta. Sisaresi on kadonnut, James kertoi.

 - Kuinka niin kadonnut?

 - Viestissä kerrottiin, että etsinnät on aloitettu. Kirjeen saapumisessa on kestänyt viikko, joten voihan olla, että hänet on jo löydetty.

- Minun täytyy lähteä sinne. Haluan tietää onko sisareni turvassa.

 - Ei käy, James sanoi kylmällä äänellä.

- Mutta minun on pakko. Ole niin kiltti.

- Olemme puhuneet tästä. Ei ennen kuin minä saan pojan.

 - Mutta eihän se minusta ole kiinni.

- Siltikin.

 - Älä viitsi James. Hän on ainoa sisareni.

- Matthew on kuningas. Hän tekee varmasi kaikkensa, että sisaresi löytyy. Ei sinusta olisi siellä mitään hyötyä.

 - Mihin sinä menet? Vastahan sinä tulit? Catherine kysyi, mutta sai vastaukseksi vain oven kolahduksen.

 - Tiedän pikkuinen. Siltä minustakin tuntuu,Catherine sanoi kun nosti parkuvan tytön syliinsä.

 Varovasti hän laski mekkonsa miehustaa ja alkoi imettää tyttöä.

 Jonkin ajan kuluttua tyttö nukahti ja hän laski tämän takaisin kehtoonsa. Catherinesta tuntui, että kyyneleet eivät olleet kaukana.

Hän tunsi itsensä yksinäiseksi. James tuli ja meni miten halusi vaivautumatta koskaan kertomaan. Talossa ei ollut muita kuin hän ja lapset. Näin mies varmisti, ettei vaimo päässyt karkaamaan mihinkään. Lasten kanssa kun oli hankalaa lähteä mihinkään yksin. Siivooja kävi kaksi kertaa viikossa, mutta vain silloin kun Jameskin oli kotona. Mies oli luvannut, että hän saisi lapsenhoitajan vaikka samana päivänä heti kun hän vain synnyttäisi pojan tälle.

Sehän olikin helpommin sanottu kuin tehty.

***

 - Tuo näyttää ihan ankalta, Marilyn sanoi ja osoitti taivaalle.

 - Tuo taas näyttää aivan hevoselta, Kaitlyn totesi.

- Luuletko, että isä välittäisi meistä enemmän jos olisimme poikia? Marilyn kysyi siskoltaan.

- Ehkä. Mutta me emme ole poikia, emmekä pojiksi muutu vaikka tekisimme mitä, Kaitlyn totesi surullisena.

***

 - Mm, Joanna äännähti.

 - Sattuu, hän parahti ääneen kun nousi istumaan.

 Missä ihmeessä minä olen?

Ovi oli lukossa kun hän yritti avata sitä.

- Päästäkää minut ulos! Kuuleeko kukaan! 

~