4. Perillinen

***

 - Mitä mieltä olet? Matthew kysyi ystävältään.

 - Tämä on aika odottamaton käänne, mutta täytyy sanoa, että iloinen sellainen, James vastasi.

- Suostut siis siihen?

- Kyllä. Ainahan se on parempi jos tuleva vaimo on rakastunut, James naurahti.

- Älä viitsi. Mitä hän siitä tietäisi? Matthew tuhahti.

- Yhtä paljon kun sinä kun hylkäsit siskoni.

- Olen pahoillani, mutta minä olin jo lupautunut Joannalle.

- Ei sinun tarvitse minulle selittää. Otan Catherinen mielelläni puolisokseni, mutta älä valehtele itsellesi. Sillä, että menit naimisiin Joannan kanssa ei ollut mitään tekemistä lupauksen kanssa. Sinä toimit täysin itsekkäistä syistä, James letkautti.

***

 - Kuinka sinä kehtaat!

 - Sinun pitäisi olla vuoteessa. Et saa rasittaa itseäsi.

 - Kuinka minä voisin levätä kun kuulin, että olet luvannut sisareni avioon Jamesin kanssa?

 - Älä huuda. Mistä sinä sen sait tietää??

 - Se on siis totta?

- Kyllä. Sisaresi itse pyysi sitä, Matthew sanoi rauhallisesti.

 - Hän on teini! Miten voit luvata jotain sellaista ilman minun lupaani? Joanna kysyi tuohtuneena.

 - Rauhoitu. Minä en tarvitse sinun lupaasi. Anabel ei halua naimisiin Jamesin kanssa kun taas sisaresi haluaa. 

- Minä en halua, että sisareni joutuu sen limanuljaskan vaimoksi! Joanna huudahti vihaisena.

- Sinulla ei ole oikeutta nimitellä häntä noin. Hän on yksi vanhimmista ystävistäni. Olisit tyytyväinen, että Catherine pääsee hyvään sukuun.

 - Jos minä en jo sattuisi olemaan raskaana niin sinä kuolisit sukupuuttoon!

- Mitä sinä tuolla tarkoitat?

 - Sitä, että saat toivoa, että tämä tulokas on poika, sillä tämä tulee olemaan ainut lapsi minkä saat! Joanna huusi ja käveli tiehensä.

- Älä ole dramaattinen!

 - En siedä sinua silmissäni!

 - Auh!

 - Kulta mikä hätänä? Matthew juoksi huolestuneena paikalle kun kuuli vaimonsa voihkaisun.

 - Mene pois, Joanna tiuskaisi ja Matthewin silmät laajenivat kun hänen vaimonsa lapsivedet pääsivät tämän kiukutellessa hänelle.

- Tämä on sinun syytäsi, Joanna voihkaisi tuskissaan.

- Kyllä, kyllä. Mutta nyt sinut on saatava pitkällesi.

***

Vielä samana iltana Matthew katseli silmät kosteana pientä perijäänsä. Täysin terve poikavauva tapitti kehdosta isääsä tietämättä mikä vastuu hänen harteillaan tulisi vielä jonain päivänä olemaan.

 Varovasti Matthew nosti poikansa syliinsä ja tunsi pakahtuvansa rakkaudesta. Tälläisen tunteen sai varmasti kokea vain kerran elämässään. Onnea vähän tietysti varjosti se, että pojan äiti ei suostunut edes puhumään hänelle.

Miehen korvissa soi yhä hänen vaimonsa sanat.

" Onneksi olkoon isä. Toivottavasti, et kasvata hänestä samanlaista kuin itse olet." Sen jälkeen Joanna oli hätistänyt hänet ulos heidän huoneestaan.

***

 - Tämä on ihana! Amanda henkäisi.

 - Onhan tämäkin aika pieni, mutta ainakin on vähän enemmän tilaa kuin vanhassa talossa, Mike vastasi.

 - Tämä on juuri täydellinen. Oliko meillä varmasti varaa tähän? Amanda kysyi huolestuneena.

 - Älä huolehdi siitä. Oli varaa tai ei, me tarvitsemme isomman talon kun vauva syntyy.

- Vauvat, Amanda korjasi.

 - Niinhän sinä sanot. Minä lähden nyt metsästämään meille ruokaa.

- Mutta entä jos lapset päättävät syntyä? nainen kysyi huolissaan.

- Olen vain vähän aikaa poissa.

- Mutta..

- Eikö ole parempi, että meillä on ruokaa varastossa, jos lapset todella päättävät syntyä?

- Niin kait sitten.

***

 - Sinä tulit, Amanda sanoi unisena.

 - Ja sinä olet vielä yhtenä kappaleena.

 - Saitko ruokaa?

- Sain. Kuulin myös vähän juoruja, Mike aloitti, koska tiesi, että Amandaa kiinnostaisi.

- Niinkö? nainen kysyi uneliaasti.

- Valtakuntaan on syntynyt perillinen ja sain kuulla myös, että ensi viikolla vietetään häitä linnassa.

***

 Aamuyöstä Amanda heräsi koviin kipuihin.

 - Mike, Mike herää!

 - Mm..

 - Herää nyt. Vauvat taitavat haluta ulos.

 - Mmitä sanoit?

- Synnytys taitaa olla alkamassa.

- Oletko varma?

- Luulen niin.

***

 - Minä keitän vettä. Eikö niin?

- Rauhoitu. Hermostutat minua.

 - Anteeksi. Hengitä syvään.

  - Sinulla ei taida olla hajuakaan mitä seuraavaksi tapahtuu vai mitä? Amanda kysyi peloissaan.

- Olen ollut mukana kun hevonen synnyttää, Mike vastasi.

- Hevonen! Amanda parkaisi ja samalla kova supistus ravisutteli hänen kehoaan.

Mike ohjasi Amandan takaisin makuuhuoneeseen ja auttoi tämän selälleen sängylle.

- No niin. Hoidetaan tämä sitten, Mike sanoi ja henkäisi syvään.

***

 Monen pitkän tunnin jälkeen Mike kuunteli tuhisevia kaksoistyttöjään sekä vaimonsa tasaista hengitystä.

Amanda oli kuin olikin oikeassa siitä, että vauvoja oli kaksi. 

~