1. Haavoitettu

***

 - Tämä on ihana! Kiitos paljon, Catherine hihkaisi.

- Hyvä, että olet tyytyväinen, Matthew vastasi.

 - Olen aina halunnut tälläisen penkin, nuori tyttö jatkoi ihastelemistaan.

 - Pärjäätkö sinä nyt vai jäänkö seuraksesi? Joanna kysyi levottomana sisareltaan.

- Pärjään. Menkää vain, nuori tyttö sanoi ja hymyili leveästi siskolleen.

 - Näytä missä huoneeni on, että pääsen eroon sinusta, Joanna sanoi tiukasti.

 - Sinun huoneesi on minun huoneessani.

- Että mitä! Sinä voit pakottaa minut vaimoksesi, mutta antaisit edes jotain omaa tilaa!

 - Älä huuda. Ethän halua, että siskosi kuulee.

 - Hän kyllä tietää, ettei tämä ole mikään rakkausavioliitto, joten ei syytä huoleen.

 - Tsot, tsot. Millaista puhetta tuo nyt on tuoreelta morsiammelta?

***

 - Älä nyt viitsi mököttää. Sinun olisi voinut käydä huonomminkin, Matthew huokaisi kun he pääsivät huoneeseensa.

- Enpä usko, Joanna totesi.

 - No mitä sinä olisit tehnyt jos en olisi ottanut sinua? Matthew tiuskaisi ja istahti naisen viereen.

 - Minä sekä Catherine oltaisiin hyvin pärjätty isäni jättämillä rahoilla jos et olisi jäädyttänyt niitä!

- Olisiko se nyt ollut sopivaa! Kukaan ei olisi huolinut sinua kun siskosi olisi tullut kaupanpäälle ja hän ei ole vielä lähelläkään naimaikää!

- Ei se nyt niin kaukana enää ole. 

- Ja mitä sitten kun siskosi menisi naimisiin? Olisitko sinä jäänyt yksin?

- Olisin voinut avioitua sitten jonkun kanssa, jos olisit antanut siihen mahdollisuuden.

 - Miehet haluavat nuoren vaimon. Eivät he olisi odotelleet, että saattelisit siskosi avioon.

 - Sitten olisin ollut yksin! Ei se niin kamalaa olisi kuin sinun kanssasi!

- Kauanko sinä aiot oikein kantaa kaunaa minulle? Se mitä silloin tapahtui on jo ihan vanha juttu.

 - Sinä nolasit minut!

 - Ne olivat vain yhdet tanssit, Matthew tuhahti.

 - Yhdet tanssit! Minä astuin silloin ensimmäistä kertaa seurapiirehin ja seisoin kun joku idiootti yksin kun sinä et tullutkaan! Ja kun lopulta tulit olit jonkun toisen seurassa!

- Minähän yritin selittää sinulle jo silloin. Isä pakotti minut tuomaan Windenburgin prinsessan mukanani, jotta hän voisi tutustua paikallisiin tapohin.

- Olit luvannut tulla kanssani.

 - Lopeta jo, Matthew tiuskaisi ja veti naisen syliinsä ja suuteli tätä.

 - Lopeta! Joanna sanoi ja työnsi miestä kauemmas.

 - Mitä minun pitäisi tehdä? Tein sinusta kuningattaren, eikö se riitä?

 - Nimenomaan teit! Et edes kysynyt minulta mitä minä haluaisin.

 - Mitä minun olisi pitänyt kysyä? Minä olen kuningas ja automaattisesti minun vaimoastani tulee kuningatar.

 - Minähän sanoin, etten halua vaimoksesi.

- Ja minä sanoin, että minä haluan sinut vaimokseni.

 - Kaikki ei voi aina mennä niin kuin sinä haluat, Joanna tiuskaisi ja nousi ylös.

- Olet väärässä.

- Vain minun kuolleen ruumini yli sinä menet jollekkin toiselle, Matthew sanoi tiukasti.

 - Minä en ole omaisuuttasi, nainen sanoi ja tyrkkäsi miehen kauemmas.

 - Tarkalleen ottaen olet. Sinä olet vaimoni joten olet minun.

 - Voit kahlita minut, mutta tunteitani, et voi säädellä.

 - Joanna, mies lausui ja tarttui naista käsistä.

 - Sinä voit olla onnellinen tai onneton kanssani, sinä päätät sen, mutta minun kanssani sinä silti olet, mies jatkoi.

- Käyt hermoilleni, nainen sanoi heilauttaen hiuksiaan taaksepäin.

- Niin sinäkin minun, mies sanoi ja kaappasi naisen käsivarsilleen.

- Päästä minut alas! Joanna kiljaisi.

- En.

~