***
- Tuolla on se nainen kenestä kerroin sinulle. Minun käy häntä sääliksi. Hän on täällä joka aamu ensimäisenä ennen kuin muut ehtivät tulla. Hänellä ei ole ketään, joka huolehtisi hänestä, Anabel kertoi veljelleen.
- Eikö hänellä ole holhoojaa? Matthew kysyi mietteissään.
- Ei. Tiedustelin asiaa kyläläisiltä ja he kertoivat, että Amanda asuu aivan yksin hyvin vanhassa talossa.
- Vai niin. Sitten taitaa olla minun tehtäväni järjestää hänelle sellainen, Matthew sanoi katsoen naista.
- Hyvää päivää, Matthew sanoi ja asteli lähemmäs naista.
- Pä-päivää teidän korkeutenne, Amanda sanoi häkeltyneenä ja niiasi.
- Olenko ymmärtänyt oikein, että te huolehditte itse itsestänne?
- Kyllä teidän korkeutenne
- Minä en yleensä sekaannu näihin asioihin, mutta sisareni on puhunut sinusta päiväkausia, joten aion etsiä sinulle aviomiehen, Matthew ilmoitti.
- Mitä? Amanda sanoi häkeltyneenä.
- Älä huolehdi, minä hoidan kaiken.
- Päivää, oletteko te naimisissa? Matthew kysyi kadulla kävelevältä mieheltä.
- Anteeksi?
- Ole hyvä ja vastaa.
- Ei, en todellakaan ole.
- Hyvä. Näetkö tuon punahiuksisen naisen tuolla?
- Kyllä, Mike vastasi epäilevästi.
- Hyvä. Määrään täten, että menet hänen kanssaan naimisiin tänään, Matthew ilmoitti.
- Anteeksi kuinka? Ei sinulla ole oikeutta tehdä niin.
- Minulla on oikeus tehdä mitä tahansa, minä olen kuningas! Tulehan perässäni.
- Sinun ei tarvitse enää huolehtia, tässä on tuleva miehesi.
***
- Tässä tämä nyt sitten on. Ei paljoa hienompi kuin se sinun vanha mökkisi, Mike sanoi kun he pääsivät hänen asunnolleen. He olivat hetki sitten menneet naimisiin. Ennen tätä päivää he eivät olleet edes ikinä puhuneet toisilleen.
- Tämä on sievä, Amanda sanoi.
- Pyh, Mike tuhahti.
- Osaatko tehdä ruokaa? Tuolla on keittiö, Mike kysyi ja osoitti edessään olevaa ovea.
- Kyllä, Amanda sanoi hämmentyneenä.
- Minä tulen pian takaisin, mies sanoi ja käveli ovesta ulos jättäen Amandan ihmettelemään.
- Selvä, Amanda sanoi tyhjälle huoneelle ja käveli keittiöön.
Olisin minä yksin pärjännyt siellä omassa torpassani. Ei Anabelin olisi tarvinut mennä kertomaan kuninkaalle tilanteestani, Amanda pohti hämmentäessään muhennostaan.
***
Jonkin ajan kuluttua ovi kävi ja Amanda käveli olohuoneeseen.
- Ruoka on valmista.
- Okei, mies vastasi ja pälyili hämmentyneenä ympärilleen.
- No, tuota minkäs ikäinen sinä olet? Mike aloitti keskustelun.
- Kaksikymmentä, entäs te?
- Olen kaksikymmentäviisi.
- Mitä te teette työksenne?
- Voit sinutella ihan hyvin, olemmehan me nyt naimisissa. Minä kalastan ja teen puutöitä ja yritän myydä niitä parhaani mukaan. Ei niistä kyllä paljoa tienaa.
- Minä voin auttaa. Olen myynnyt paljon itse kalastamiani kaloja.
- Ei käy.
- Miten niin ei käy?
- Sinä olet nyt minun vaimoni, et sinä enää mene torille myymään mitään. Minä voin olla köyhä, mutta kyllä minä pystyn meidät elättämään.
- Selvä, Amanda sanoi alistuneesti.
Ruuan jälkeen Amanda istui vaitonaisena penkille katelemaan kun Mike rupesi tekemään puutöitä.
***
Illan alkaessa hämärtää nainen kiiruhti äkkiä vaihtamaan yöasunsa päälle ennen kuin Mike ehtisi tulla iltapuulle.
Hän istui sydän jyskyttäen sängylle ja samalla makuuhuoneen ovi aukesi.
Mike vaihtoi nopeasti arkivaatteet pois ja pujahti peiton alle.
- Hyvää yötä, mies murahti ennen kuin painui unten maille.
***
Amanda ei saanut unta, joten heti kun oli varma, että Mike oli unessa hän hiippaili takapihalle.
Hän kellähti maahan selälleen ja kertasi päässään päivän tapahtumia. Miten niin tavallinen aamu muuttui niin epätavalliseksi päiväksi?
- Etkai sinä täällä nuku? Mike kysyi kun saapui takapihalle,
Nainen ponkaisi nopeasti maasta ylös ja loi varovaisen katseen mieheensä.
- En saanut unta. Tulin tänne katselemaan tähtiä.
- Vai niin. Tule mennään sisälle. Minä valvon kanssasi.
~
Aika paljon kirjoitusvirheitä. :/
VastaaPoistaEi ole pakko lukea jos häiritsee. :)
PoistaMä en kyllä löytäny yhtään
Poista