2. Äksyilyä

***

 - Siis voitteko uskoa, kuningas pakotti minut naimisiin, Mike pauhasi paikallisessa tavernassa.

- Johan sinun oli aikakin mennä naimisiin. Isäukkosi sanoisi samaa jos eläisi, vanha mies sanoi.

 - Isä uskoikin tosi rakkauteen. Pah, sanon minä. Ei sellaista ole olemassakaan.

 - On niin harmi, ettet koskaan ehtinyt tutustumaan äitiisi. Silloin sinäkin uskoisit tosi rakkauteen.

 - Helpomi on asua yksin. Ei tarvitse olla kenestäkään vastuussa ja saa mennä ja tulla miten haluaa, Mike vastasi.

 - No millainen tämä sinun vaimosi sitten on? hänen ystävänsä Thomas liittyi keskusteluun.

 - Nuori, asunut ilmeisesti omillaan äitinsä kuolemasta asti.

- Entäs hänen isänsä?

- En tiedä siitä.

 - Tässä, talo tarjoaa, Thomas sanoi ja laski tuopin ystävänsä eteen.

 - Kiitos. Olen todella sen tarpeessa.

- No kohta teillä on talo täynnä lapsia, etkä ehdi enää käydä täällä, Thomas sanoi.

- Luultavasti, Mike huokaisi.

Mies kulautti juomansa nopeasti kurkusta alas ja iski lasin pöytään.

- No minä tästä lähden.

- Tulen joku päivä käymään, Thomas ilmoitti.

- Sen kun.

***

 - Älä viitsi murjottaa. On epäkohteliasta keittiöväkeä kohtaan jos et syö mitään taaskaan, Matthew valitti.

 - Minä en murjota! Minähän sanoin, että minulla on huono olo.
- Taas muka. Ei sinulla voi olla jokapäivä huono-olo.
- Ja sinäkö sen päätät onko minulla huono-olo vai ei?

 - Älkää viitsikö taas riidellä, Catherine puuttui puheeseen.
- Syö sinä nyt vain se ruokasi, Joanna tiuskaisi.
- Sinulla ei ole mitään syytä tiuskia hänelle, Matthew ärjäisi.
- Hän on minun siskoni, joten se ei kuulu sinulle! Joanna huusi.

 - Haluatko lähteä ratsastamaan tänään? Anabel kysyi kesken kaiken Catherinelta.
- Mielelläni, tyttö vastasi ilahtuneena keskustelun vaihdosta.

- Minä menen nukkumaan. Hyvää yötä, Joanna sanoi ja poistui pöydästä.

***

 Joanna pyysi palvelusneitoa laskemaan hänelle kylvyn ja vajosi sinne tyytyväisenä.

 Elämä oli sillä hetkellä niin mutkikasta. Hänellä oli liikaa vastuita, eivätkä ne kiinnostaneet häntä ollenkaan. Hän olisi halunnut vain sulkeutua tornien sisään, mutta kuningattarena olo vaati häneltä paljon. Oli vierailuja ja erilaisia juhlia. Pahinta oli istua töllisteltävänä.

***

 Kylvyn jälkeen Joanna käveli peilin eteen tutkailemaan itseään.

 Oliko hän hieman pyöristynyt?

 Ovi kävi ja Matthew astui sisään.
- Meidän täytyy keskustella.

 - Vai niin, nainen huokaisi.

 - Minun pitää aamulla lähteä matkalle, kuningas ilmoitti.
- Vai niin.
- Tulen olemaan pitkään poissa. Minun täytyy tietää, että saat pidettyä kasassa tämän valtakunnan sillä aikaa.
- Mihin sinä oikein olet sitten menossa?
- Windenburgiin. Minun täytyy mennä sopimaan kauppa-asioita.

- Sinne on aivan mieletön matka, Joanna totesi.
- Niin on. Pärjäätkö sinä sillä aikaa.
- Tietenkin. Älä huolehdi, nainen vastasi.

***

 Oli aikainen aamu kun Joanna istui valtaistuinsalissa soittamassa. Ulkona satoi ja ukkosti. Hänellä oli hieman hermostunut olo.

 Ovi kävi ja Matthew asteli ulko-ovesta sisään.

 - Olen kotona, mies sanoi ja asteli vaimonsa luo.

 - Sinä olit todella pitkään poissa, nainen sanoi hiljaa.

 - Anteeksi. Siellä meni odotettua kauemmin aikaa, mies sanoi ja katsahti alas.

 - Sinä olet pieniin päin.
- Niin olen. Mitä olet mieltä siitä? Joanna kysyi.

 - Mitäkö mieltä? Matthew sanoi ja polvistui naisen eteen.
- Me saamme pienen prinssin tai prinsessan.
Varovasti nainen kosketti miehen hiuksia.
- Olet siis iloinen?

 - Tietenkin, me saamme lapsen. Sinä ja minä, Matthew sanoi ja suukotti vaimonsa vatsaa.

- Anna minun rakastaa teitä, mies sanoi käheästi.
- En voisi estää sinua, Joanna sanoi liikutuksen vallassa.

***

- Oliko sinulla yhtään ikävä minua? Matthew kysyi kun hän tuli pesulta.

- Empä nyt tiedä, nainen vastasi.

- Ajatella me saamme lapsen, Matthew sanoi ja kosketti vaimonsa vatsakumpua.

- Muistatko kun me mietimme, että montako lasta tulemme saamaan? Joanna kysyi yht'äkkiä.

Matthew hymyili muistolle.
- Tietenkin. Yhden pojan ja monta tyttöä, jotka ovat aivan sinun näköisiäsi.
- Mitä jos me saammekin pelkkiä tyttöjä? Joanna kysyi miehen silitellessä hänen vatsaansa.
- Sitten tytöt menevät hyviin naimisiin ja esikoisemme miehestä tulee kuningas, Matthew vastasi.
- Tai sitten me saammekin pelkkiä poikia, Joanna totesi.
- Siinä olisikin työmaata, Matthew naurahti ja kurottautui suutelemaan vaimoaan.

~

Pistäkäähän kommenttia mitä pidätte tarinasta. :)